Saturday, March 19, 2005

Cantigas de Liberdade - Vapauden lauluja

Ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui eilen keskiviikkona 16. 3. Ravintola Never Grow Oldissa, jossa esitettiin teoksen musiikkia siinä vaiheessa missä nyt mennään. Päätin esittää musiikin täysin akustisena kuten se capoeirassakin esitetään. Myös esityksellisenä pyrkimyksenä on tuoda musiikki takaisin rituaaliin ja lähelle ihmistä, ei lisätä mekaanisesti äänenvoimakkuutta ja tehdä kuuntelijoista sohvaperunoita.

Kommentteja yleisöltä:
Saitte capoeiramusiikin kuulostamaan paremmalta kuin mitä se itse asiassa onkaan.
Mies, 28 v.

Toitte iloa. Nainen, n. 50 v.

Sanoista ei koko ajan saanut selvää. Katjalla on upea ääni. Mies, n. 30 v.

Esitys oli hieno, rento ja hauska! Nainen, n. 25 v.

Esiintyjät ovat upeasti saaneet capoeiramusiikin peruselementit haltuun vain reilussa kahdessa viikossa (!). Energian kulkeminen ja kuljettaminen musiikissa sekä dynamiikkojen kehittäminen ovat seuraavia askelia musiikin puolella. Sovitukset monipuolistuvat itsestään kun alamme pilkkoa rakennetta liikerakenteiden tullessa seuraavaksi mukaan. Kaikille pitää saada edelleen lisää voimaa ja selkeyttä ääneen.

Capoeiramestareita kuunnellessa ihailen sitä voimaa ja varmuutta mikä heillä on äänessä. Se tärähtää oopperalaulajien voimakkuudella eikä ole epäilystäkään etteikö energia virtaisi. Se capoeiran musiikillisessa puolessa on hienoa ja selkeää: ei ole epäilystä, koska energia liikkuu. Energia - axé - on capoeiran perusasioita ja on samalla myyttistä ja mystistä, mutta samalla myös hyvin konkreettista ja fyysistä.

Kohti seuraavaa esitystä myös yleisön mukanaoloa täytyy miettiä lisää. Kontakti-improvisaatio ja capoeira ovat molemmat yhteisöllisiä tapoja elää elämää ja yleisön staattisuus ei niihin istu. Kun vain olisi kaikelle näille aikaa, mutta aika on rahaa ja sitä ei ole tarpeeksi. Taistelu paikasta yhteiskunnassa jatkuu.


18. 3. 05

Konsertin jälkeisenä päivänä pääsin vihdoin yli vuoden jonotuksen jälkeen polven tähystysleikkaukseen, jossa polven kierukasta poistettiin repeytynyt pala pois. Pyysin nukutusta, koska siten pääsi nopeammin pois. Nukutuksen lopulla lauloin erästä konsertissa laulettua sanatonta capoeiralaulua ja olin kovin ihmeissäni kun kuoro ei vastannutkaan. Kun heräsin, sairaanhoitajat pahoittelivat kun eivät ole niin kovin musikaalisia. Ihan hyvin olin kuulemma laulanut.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home