Improvisaatioversion työstäminen 2
Esiintyjä Juha Viitamäki
Päiväkirja lauantai 7. 5. - keskiviikko 11. 5. 05.
Harjoituksissa on noussut esiin kysymys siitä, miten paljon aggressiolla voi leikkiä ja miten sitä voi työstää. Ensin täytyy kuitenkin puhua capoeirasta ja kontakti-improvisaatiosta. Ne ovat luonteeltaan niin erilaisia.
Kontakti-improvisaatio on liike- ja kontakti herkkyyteen ja kosketukseen ja yhteistyöhön ja ennenkaikkea LUOTTAMUKSEEN perustuvaa tanssi- ja kokemusimprovisaatiota, joka ääripäässä saattaa viitata sulautumiseen, rajojen häviämiseen, Suureen Yhteyteen kaikkien ja kaiken kanssa ja niin... ehkä rakasteluunkin.
Capoeira on tanssitaistelulajirituaalipeli, jossa toisen hämäämisellä, huijaamisella ja KUSETTAMISELLA on tärkeä merkitys. Se perustuu siis osittaiselle epäluottamukselle (peli tapahtuu tiettyjen sääntöjen sisällä, joita HUOM! voi rikkoa) ja aggressiolle. Osa capoeristoista omaa kyynisen realistisen humoristisen maailmannäkemyksen.... ´They are there out to get you, however you try to be more clever than they are and cunning like a fox. Kick their ass and have laugh even if they kick your ass... until it´s payback time'. Ääripäässä capoeira perustuu sille kuka on taitavin, ovelin ja voimallisiin...niin... taistelemisen ja tappamisen jalossa taidossa.
Molemmat lajit tarjoavat vaihtoehtoista elämäntapaa, uusia merkityksiä ja monelle kulttuuristamme ulosvaluvan sielun takaisinrakennuspalikoita. Molemmat ovat erittäin sosiaalisia, yhteisöjä muodostavia lajeja, joihin yksilöt sitoutuvat eriasteisesti. Kumpaakin yhdistää leikkisyys ja mahdollisuus myös henkisyyteen. Kummassakin lajissa on elementtejä toisesta lajista, ne vain ilmenevät eri tavoilla.
Esitysprosessissamme kysymys on siitä, kuinka paljon voimme integroida aggresiivisuutta ja riskinottoa capoeira-mielessä tähän tutkimaamme fuusiolajiin nimeltä kontakti-capoeira. Yksilöiden suhde aggressioon on erilainen... Jos ei ole käynyt läpi kiirastulta Brassilan pelihelveteissä mustien mestareiden opastamana (en ole sitä tehnyt), niin saattaa alkaa ahdistaa se ihmisen pimeä puoli joka pilkistää capoeiran veitikka-julkisivun alta. Capoeira on myös vaikea laji ja järkevää riskinottoa ei taistelulajeissa opi muutamassa viikossa tai edes kuukaudessa, se vaatii aikaa.
Esitysprosessia varten tuli siis tarve alkaa tekemään sopimuksia ja rajata joitain alueita, että voisimme alkaa kehittämään kontakti-capoeiraa eteenpäin, ja samaan tuntea itsemme jollain perustasolla vapautuneiksi ja myös turvatuiksi. On tietenkin OK, että toinen nauttii kontaktin liikepehmeydestä ja tarjoaa toiselle mukavan pariakrobaattiseen liikkeen, johon saa kiitoksena toiselta potkun nassuun. Mutta joissain liikkeissä on pakko jarruttaa hyökkäävyyttä että voi saada aikaan yhdessä jotain kaunista ja miellyttävääkin.
Päiväkirja lauantai 7. 5. - keskiviikko 11. 5. 05.
Harjoituksissa on noussut esiin kysymys siitä, miten paljon aggressiolla voi leikkiä ja miten sitä voi työstää. Ensin täytyy kuitenkin puhua capoeirasta ja kontakti-improvisaatiosta. Ne ovat luonteeltaan niin erilaisia.
Kontakti-improvisaatio on liike- ja kontakti herkkyyteen ja kosketukseen ja yhteistyöhön ja ennenkaikkea LUOTTAMUKSEEN perustuvaa tanssi- ja kokemusimprovisaatiota, joka ääripäässä saattaa viitata sulautumiseen, rajojen häviämiseen, Suureen Yhteyteen kaikkien ja kaiken kanssa ja niin... ehkä rakasteluunkin.
Capoeira on tanssitaistelulajirituaalipeli, jossa toisen hämäämisellä, huijaamisella ja KUSETTAMISELLA on tärkeä merkitys. Se perustuu siis osittaiselle epäluottamukselle (peli tapahtuu tiettyjen sääntöjen sisällä, joita HUOM! voi rikkoa) ja aggressiolle. Osa capoeristoista omaa kyynisen realistisen humoristisen maailmannäkemyksen.... ´They are there out to get you, however you try to be more clever than they are and cunning like a fox. Kick their ass and have laugh even if they kick your ass... until it´s payback time'. Ääripäässä capoeira perustuu sille kuka on taitavin, ovelin ja voimallisiin...niin... taistelemisen ja tappamisen jalossa taidossa.
Molemmat lajit tarjoavat vaihtoehtoista elämäntapaa, uusia merkityksiä ja monelle kulttuuristamme ulosvaluvan sielun takaisinrakennuspalikoita. Molemmat ovat erittäin sosiaalisia, yhteisöjä muodostavia lajeja, joihin yksilöt sitoutuvat eriasteisesti. Kumpaakin yhdistää leikkisyys ja mahdollisuus myös henkisyyteen. Kummassakin lajissa on elementtejä toisesta lajista, ne vain ilmenevät eri tavoilla.
Esitysprosessissamme kysymys on siitä, kuinka paljon voimme integroida aggresiivisuutta ja riskinottoa capoeira-mielessä tähän tutkimaamme fuusiolajiin nimeltä kontakti-capoeira. Yksilöiden suhde aggressioon on erilainen... Jos ei ole käynyt läpi kiirastulta Brassilan pelihelveteissä mustien mestareiden opastamana (en ole sitä tehnyt), niin saattaa alkaa ahdistaa se ihmisen pimeä puoli joka pilkistää capoeiran veitikka-julkisivun alta. Capoeira on myös vaikea laji ja järkevää riskinottoa ei taistelulajeissa opi muutamassa viikossa tai edes kuukaudessa, se vaatii aikaa.
Esitysprosessia varten tuli siis tarve alkaa tekemään sopimuksia ja rajata joitain alueita, että voisimme alkaa kehittämään kontakti-capoeiraa eteenpäin, ja samaan tuntea itsemme jollain perustasolla vapautuneiksi ja myös turvatuiksi. On tietenkin OK, että toinen nauttii kontaktin liikepehmeydestä ja tarjoaa toiselle mukavan pariakrobaattiseen liikkeen, johon saa kiitoksena toiselta potkun nassuun. Mutta joissain liikkeissä on pakko jarruttaa hyökkäävyyttä että voi saada aikaan yhdessä jotain kaunista ja miellyttävääkin.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home