Improvisaatioversion työstäminen
Vaatu Kalajoki:
Raportti toukokuun treenijakson alusta
Tiistai 3.5.-perjantai 6.5. 2005
Aloitimme toukokuun työskentelyn autenttisella liikkeellä eli harjoituksilla joissa osa liikkui silmät kiinni omia impulssejaan seuraten muiden varjellessa liikkujia syöksymästä pää edellä seinään. Tällainen aloitus tuntui hyvältä työryhmän jäsenten heiluttua yli kuukauden verran hyvin erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Osa tuli tiukasta treeniputkesta, osa toisesta maasta, osa ihmissuhdemyrskyistä. Kukin sai liikkua häpeilemättömän terapeuttisella asenteella itseään paikalle. Lisäsimme hiljalleen autenttiseen liikkeeseen duettoja ja trioja ja musiikkia, mikä ikään kuin lempeästi huijasi meidät takaisin SoulSports –projektin liikemaailmaan.
Capoeiraosastokin onnistuttiin näiden ensimmäisten päivien aikana herättämään henkiin niin, ettei edes kovasti itkettänyt, vaikka maahan ei saanut koskea kuin pää, kädet ja jalat. Takapuoli tuntui kyllä painavalta ja kaikkien pehmoiset nykytanssikäsivarret tutisivat ihmetyksestä - paitsi ehkä Samin, joka polvitoipilaana on viettänyt kuukauden käsiensä varassa. Mutta tietty itsensä haastaminen, lihasten käyttäminen, hikoilu, onnistuminen ja kipu vastaa kai johonkin ihmisessä syvällä elävään kamppailijaan, joka puskee päin rankkasadetta tärkeän viestin kanssa tai huutaa ”Reivatkaa isomärssy!” myrskyssä laivan kannella. Ainakin aamuisiin valitteluihin lihasten kipeydestä on sisältynyt hienoista ylpeää tyytyväisyyttä. Capoeiraa olemme treenanneet sekä erilaisilla liikesarjoilla (muun muassa Mestre BIMBAN sarjoilla; bimba tarkoittaa pimppiä, heehee…heehee… hee…ööh, en keksinytkään mitään nokkelaa heittoa capoeiran machoilusta ja naisenenergiasta ja niinku… höh) että pelaamalla. Myös temppujen opettelu on aloitettu, macaco yhtenä ensimmäisistä, sillä eräs tämän intensiivijakson tehtävä on kullekin opetella yksi temppu ja kuinka sitä varioida.
Kaikki ovat olleet innoissaan treeneistä, mutta väsyneitä, mikä purkautui kireilynä ensimmäisten treenien jälkeen, kun puhuttiin käytännön järjestelyistä. Yritys ymmärtää toisten näkökohtia oli olemassa, mutta jokainen tunsi väsymyksessään olevansa se, joka joutuu tekemään eniten myönnytyksiä, mikä luonnollisesti tukki korvia. Onneksi tästäkin kärhämästä voi syyttää systeemin mädännäisyyttä: vapaan kentän ammattitaiteilijat joutuvat tekemään työtään naurettavin pienin resurssein (lähes ilman palkkaa) ja moninkertaisella työmäärällä (kun sitä palkkaa yritetään kuitenkin edes vähän hankkia). Rahan puuttuminen puolestaan langettaa epäammattimaisuuden varjon vapaiden taiteilijoiden työn ylle, kun osa ei koe voivansa allekirjoittaa minkäänlaista työsopimusta, jos palkka ei ole TES:n mukainen. Mistä seuraa tietty epävarmuus työskentelyssä. PERSEESTÄ! Siis systeemi.
Kunnon yöunet tekevät kuitenkin ihmeitä, mitä tämä tahdonvoimaa ja tehokkuutta itsepäisesti palvova uupumuksessa hortoileva nykykulttuurimme ei usein tahdo uskoa. Kiukutteluillan jälkeisenä aamuna teimme jo lentoharjoituksia. Juoksimme tilan halki parin luo ja hyppäsimme kohti tämän keskustaa, jolloin pari otti hyppääjän jollakin tavoin kiinni ja ”heitti” tämän eteenpäin tilassa. Tässä harjoituksessa pääsi kunnolla leikkimään ja peuhaamaan ja sisäiset lapset hihkuivat. Olemme myös treenanneet ylösalaisuuksia kontaktissa, mikä on ollut yllättävän haastavaa. Mutta lihakset kasvavat koko ajan (Henna kehui jo hauiksiani ”Ruumis pohjalla” –duettomme harjoituksissa tänään; alan tihkua testosteronia, kun uhoan koko ajan lihaksista ja isomärssyn reivaamisesta) ja maailma ylösalaisin tuntua tutummalta päivä päivältä, joten tutkimusretki tuottaa kyllä tuloksia.
Torstaina meillä oli jo ensimmäinen yleisölle avoin harjoitus, paikalla oli kolme katsojaa ja kokeilimme ensimmäisen kerran alustavaa rakennetta. Se alkoi autenttisella triolla kahden esiintyjän soittaessa freestylenä. Kun musiikki vaihtui capoeirarytmeihin, alkoi peli, jossa pelaajat vaihtuivat lennosta. Viimeiseen osioon päästiin siirtymällä akrobaattisemman capoeiran kautta lentämiseen sambarytmein, missä kolme liikkujaa lennätti toisiaan ja muusikot ja liikkujat vaihtoivat vapaassa rytmissä tehtäviä. Katsojilta saimme tärkeää palautetta muun muassa laatujen ja energioiden kirkastamisesta.
Tämä raportti on kai aika pitkä. Olemme hyvällä alulla, kaikilla on loistava työmoraali, ihmiset ovat erilaisia, Samilla on liikaa töitä, liikkuminen on kivaa ja Jumala on rakkaus. Aamen.
Raportti toukokuun treenijakson alusta
Tiistai 3.5.-perjantai 6.5. 2005
Aloitimme toukokuun työskentelyn autenttisella liikkeellä eli harjoituksilla joissa osa liikkui silmät kiinni omia impulssejaan seuraten muiden varjellessa liikkujia syöksymästä pää edellä seinään. Tällainen aloitus tuntui hyvältä työryhmän jäsenten heiluttua yli kuukauden verran hyvin erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Osa tuli tiukasta treeniputkesta, osa toisesta maasta, osa ihmissuhdemyrskyistä. Kukin sai liikkua häpeilemättömän terapeuttisella asenteella itseään paikalle. Lisäsimme hiljalleen autenttiseen liikkeeseen duettoja ja trioja ja musiikkia, mikä ikään kuin lempeästi huijasi meidät takaisin SoulSports –projektin liikemaailmaan.
Capoeiraosastokin onnistuttiin näiden ensimmäisten päivien aikana herättämään henkiin niin, ettei edes kovasti itkettänyt, vaikka maahan ei saanut koskea kuin pää, kädet ja jalat. Takapuoli tuntui kyllä painavalta ja kaikkien pehmoiset nykytanssikäsivarret tutisivat ihmetyksestä - paitsi ehkä Samin, joka polvitoipilaana on viettänyt kuukauden käsiensä varassa. Mutta tietty itsensä haastaminen, lihasten käyttäminen, hikoilu, onnistuminen ja kipu vastaa kai johonkin ihmisessä syvällä elävään kamppailijaan, joka puskee päin rankkasadetta tärkeän viestin kanssa tai huutaa ”Reivatkaa isomärssy!” myrskyssä laivan kannella. Ainakin aamuisiin valitteluihin lihasten kipeydestä on sisältynyt hienoista ylpeää tyytyväisyyttä. Capoeiraa olemme treenanneet sekä erilaisilla liikesarjoilla (muun muassa Mestre BIMBAN sarjoilla; bimba tarkoittaa pimppiä, heehee…heehee… hee…ööh, en keksinytkään mitään nokkelaa heittoa capoeiran machoilusta ja naisenenergiasta ja niinku… höh) että pelaamalla. Myös temppujen opettelu on aloitettu, macaco yhtenä ensimmäisistä, sillä eräs tämän intensiivijakson tehtävä on kullekin opetella yksi temppu ja kuinka sitä varioida.
Kaikki ovat olleet innoissaan treeneistä, mutta väsyneitä, mikä purkautui kireilynä ensimmäisten treenien jälkeen, kun puhuttiin käytännön järjestelyistä. Yritys ymmärtää toisten näkökohtia oli olemassa, mutta jokainen tunsi väsymyksessään olevansa se, joka joutuu tekemään eniten myönnytyksiä, mikä luonnollisesti tukki korvia. Onneksi tästäkin kärhämästä voi syyttää systeemin mädännäisyyttä: vapaan kentän ammattitaiteilijat joutuvat tekemään työtään naurettavin pienin resurssein (lähes ilman palkkaa) ja moninkertaisella työmäärällä (kun sitä palkkaa yritetään kuitenkin edes vähän hankkia). Rahan puuttuminen puolestaan langettaa epäammattimaisuuden varjon vapaiden taiteilijoiden työn ylle, kun osa ei koe voivansa allekirjoittaa minkäänlaista työsopimusta, jos palkka ei ole TES:n mukainen. Mistä seuraa tietty epävarmuus työskentelyssä. PERSEESTÄ! Siis systeemi.
Kunnon yöunet tekevät kuitenkin ihmeitä, mitä tämä tahdonvoimaa ja tehokkuutta itsepäisesti palvova uupumuksessa hortoileva nykykulttuurimme ei usein tahdo uskoa. Kiukutteluillan jälkeisenä aamuna teimme jo lentoharjoituksia. Juoksimme tilan halki parin luo ja hyppäsimme kohti tämän keskustaa, jolloin pari otti hyppääjän jollakin tavoin kiinni ja ”heitti” tämän eteenpäin tilassa. Tässä harjoituksessa pääsi kunnolla leikkimään ja peuhaamaan ja sisäiset lapset hihkuivat. Olemme myös treenanneet ylösalaisuuksia kontaktissa, mikä on ollut yllättävän haastavaa. Mutta lihakset kasvavat koko ajan (Henna kehui jo hauiksiani ”Ruumis pohjalla” –duettomme harjoituksissa tänään; alan tihkua testosteronia, kun uhoan koko ajan lihaksista ja isomärssyn reivaamisesta) ja maailma ylösalaisin tuntua tutummalta päivä päivältä, joten tutkimusretki tuottaa kyllä tuloksia.
Torstaina meillä oli jo ensimmäinen yleisölle avoin harjoitus, paikalla oli kolme katsojaa ja kokeilimme ensimmäisen kerran alustavaa rakennetta. Se alkoi autenttisella triolla kahden esiintyjän soittaessa freestylenä. Kun musiikki vaihtui capoeirarytmeihin, alkoi peli, jossa pelaajat vaihtuivat lennosta. Viimeiseen osioon päästiin siirtymällä akrobaattisemman capoeiran kautta lentämiseen sambarytmein, missä kolme liikkujaa lennätti toisiaan ja muusikot ja liikkujat vaihtoivat vapaassa rytmissä tehtäviä. Katsojilta saimme tärkeää palautetta muun muassa laatujen ja energioiden kirkastamisesta.
Tämä raportti on kai aika pitkä. Olemme hyvällä alulla, kaikilla on loistava työmoraali, ihmiset ovat erilaisia, Samilla on liikaa töitä, liikkuminen on kivaa ja Jumala on rakkaus. Aamen.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home