´Roda de Liberdade - Vapauden kehän´ esitykset Valkeakoskella ja Billnäsissä
Raportointi on hieman jäänyt jälkeen erilaisten kommelluksien vuoksi. Vajaa kuukausi sitten aloitimme teatteriversion harjoitukset. Tähän mennessä yksi tanssijoista on saanut sitkeän kuumeen, joka jatkuu edelleen. Toiselta meni varvas ja kolmannen kissa tippui kolmannesta kerroksesta alas ja sitä kuljetettiin röntgenissä.
Mielenkiintoisin hyökkäys teosta kohtaan tapahtui kuitenkin Faces – etnofestivaalilla Billnäsissä lauantaina 30. 5 05.
Olen aloittanut capoeiran Sirí de Manguen oppilaana monta vuotta sitten. Sittemmin berimbaut ovat menneet ristiin enkä ole ollut hänen oppilaansa enää useaan vuoteen. Sovimme aiemmat riitamme jonkin aikaa sitten, mutta Faces laukaisi erikoisen tilanteen.
Faces pyysi minulta lyhyen capoeiratyöpajan liittyen esitykseemme ´Roda de Liberade – Vapauden kehä´. En ole opettanut capoeiraa viime aikoina siihen liittyvän valtapolitiikan vuoksi. Capoeirassa on sisäinen järjestelmä siitä kuka saa kutsua itseään opettajaksi eikä minua kiinnosta politiikka vaan pelaaminen. Päätin kuitenkin tässä yhteydessä pitää työpajan, koska se selventäisi myös capoeiran osuutta teoksessa. Teoksessa yhdistämme capoeiraa ja kontakti-improvisaatiota emmekä kutsu sitä missään capoeiraesitykseksi, koska se ei sitä ole. Teos on musiikkiteatteria. Työpaja oli capoeiraa.
Muutama päivä ennen tapahtumaa kuulin Sirín olevan tulossa tapahtumaan ja yritin häntä tavoittaa, koska hänen olisi kokeneempana kannattanut toki työpaja pitää. En saanut häntä kiinni. Tapahtumapäivänä yritin käydä hänen kanssaan keskustelemassa, mutta hän ei ollut kiinnostunut keskustelusta.
Pidin työpajan, joka oli yleisömäärän ja ihmisten palautteen puolesta menestys. Esitimme teoksemme ja myös siitä kuulimme runsaasti innostunutta palautetta. Työpajassa mainostin Sirín koulun myöhemmin pitämää avointa rodaa, koska hänen oppilaansa sitä pyysivät.
Olin tuon viikon kuumeessa. Koska olin kaksi päivää esiintynyt ja opettanut kuumeisena päätin mennä katsomaan rodaa, en pelaamaan tai edes soittamaan.
Sirí pelasi muutaman pelin ja huomasi sen jälkeen minut yleisössä. Hän tuli ja otti minua ranteesta ja lähti viemään kohti rodaa. Heitin silmälasini ja takkini pois ja seurasin. Pian huomasin Sirín olevan raivoissaan. Pelasimme jonkin aikaa ja koska hän ei saanut mitään erikoista aikaiseksi hän alkoi tähdätä potkuja voimalla päähäni. Kun huomasin tämän, nostin käteni ylös ja poistuin rodasta. Hän pysäytti musiikin ja aloitti puheen siitä kuinka ”capoeira is about good vibrations” ja kuinka capoeiraa ei saisi esittää jos se ei ole capoeiraa.
Macho muskelimies punaisena raivosta kertoo kuinka capoeirassa on kyse hyvistä fiiliksistä. Hän puhui itsensä pussiin ja minua nolotti entisen opettajani puolesta. Pidin omaa puhettani rinnalla kunnes hän lopulta aloitti musiikin uudelleen. Poistuin paikalta. Myöhemmin illan aikana useat ihmiset tulivat kertomaan kuinka surkeaa Sirín käytös oli ollut. Kommentteja kuulin niin capoeiraa tuntevilta ja pelaavilta kuin ”ulkopuolisiltakin”.
Capoeiran esittäminen ei ole uusi asia. Capoeiraesityksiä tekevät capoeirakoulut jatkuvasti ja joskus ne saattavat olla hyvinkin kokeilevia, useimmiten kuitenkin taiteellisesti melko kökköjä. Toisaalta kansanperinteen vieminen lavalle on aina ongelmallista, koska kyse on lajista, jota ei ole alun perin esitetty ulkopuolisille vaan tehty yhdessä koko yhteisön voimin. Jos halutaan esittää kysymys aitoudesta, aitous katoaa heti kun sosiaalinen laji siirretään lavalle. Sirín koulu esittää capoeiraesityksiä. Me esitämme musiikkiteatteria.
Capoeira on osa elämääni ja se vaikuttaa myös taiteelliseen työhöni. Perinteitä pitää kunnioittaa, mutta museoimalla perinteet tapetaan. Näin tapahtui suomalaisen kansantanssin kohdalla, joka vasta hiljattain on löytänyt elinvoimansa takaisin. Kun kyse on kokeellisesta musiikkiteatterista, mielipiteitä saa esittää, mutta työni muotoon ja sisältöön päätäntävalta on minulla. Siksi teos tehdään myös instituutioiden ulkopuolella - yhteistyössä eri tahojen kanssa.
Valitettavaa tilanteessa oli sen tyhmyys. Sirín koulu järjesti rodan mainostaakseen kouluaan ja capoeiraa yleisölle, joka koostui pääosin hipeistä. Moista väkivaltaa nähtyään monet heistä aloittavat capoeiran jossain toisessa koulussa tai mikä surullisinta, eivät aloita lainkaan.
Capoeiraa koko tilanne oli kiireestä kantapäähän, se on ilmiselvää. Brasiliassa touhu saattaa äityä hyvinkin väkivaltaiseksi. Mutta capoeiraan kuuluu myös kylmäpäisyys ja virne naamalla - vaikka kuinka raivostuttaisi ja pelottaisi. Tässä pelissä virne säilyi, mutta ei Sirín naamalla. Maailma pyörii, roda pyörii ja peli jatkuu.
Tämä on minun versioni tapahtumasta.
